Hampaiden paikkaus

Mikä on paras paikkamateriaali?

Nykyisin hampaiden paikkaukseen on käytettävissä muovia, keraamista materiaalia (posliinia), lasi-ionomeerisementtiä, amalgaamia ja kultaa. Keraamiset ja kultatäytteet edellyttävät useampia käyntejä, muista materiaaleista valmistettavat paikat tehdään vastaanotolla suoraan valmiiksi yleensä yhdellä käyntikerralla.

Muovia käytetään nykyisin yleisesti hampaiden paikkauksessa. Takahammasalueella muovipaikoissa on joskus ongelmia kestävyyden suhteen. Materiaalit kuitenkin kehittyvät koko ajan. Muoviseoksessa on usein mukana keraamisia siruja kestävyyttä parantamassa. Muovi kovetetaan yleisimmin kirkkaalla sinisellä valolla. Kovetus täytyy tehdä useassa pienessä erässä, jotta paikka ei kutistuisi. Muovi kiinnittyy hampaan seinämiin erityisillä sidosaineilla. Muovilla voidaan myös helposti muuttaa hampaan ulkomuotoa tai korjata sen väriä.

Lasi-ionomeeria käytetään maitohampaissa, ienrajapaikoissa ja muovipaikkojen alla. Se on biologisesti hyvä, mutta hauras, ja kuluu niin ettei se sovellu isoiksi purupinnan paikoiksi.

Amalgaamipaikat ovat takahampaissa kestäviä, mutta niiden käyttö on viime vuosina vähentynyt mm. kielteisen julkisuuden vuoksi. Amalgaamista irtoaa hyvin pieniä määriä elohopeaa erityisesti paikkaa tehtäessä ja sitä pois purettaessa. Tällä ei kuitenkaan ole osoitettu olevan terveydellistä haittaa harvinaista allergista reaktioita lukuunottamatta. Ehjiä amalgaamipaikkoja ei siten ole syytä aiheettomasti purkaa ja vaihtaa muoviin.

Aikuisilla ei paikkauksen syynä ole yleensä uusi reikä, vaan vanhan paikan uusimistarve saumojen aukeamisen tai paikan lohkeamisen vuoksi. Hammaspaikan sauma on myös otollinen kohta uuden reiän syntymiselle.
Hampaan paikkaus on edelleen tavallisinta hammaslääkärin työtä